Kuvia 15.06.2023
Lämpömittarin lukemat hipoivat 29 astetta, kun viisi motoristia kokoontui lähtöruutuun. Road captain valitsi reitiksi Teuron ja Härkätien maisemat. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta matka taittui joutuisasti kruisaillen Mr. Inssin pitäessä perää.
Kohteen parkkipaikalla heitä oli tuttuun tapaan Messinkimasu vastaanottamassa tilauksensa jo tehneenä. Tiskillä toimineelle uudelle työntekijälle esiteltiin kerhomme ja Peltipötsi toivotti hänet tervetulleeksi MEIDÄN ravintolamme palvelukseen.
Kuusikko siirtyi aurinkoiselle terassille odottamaan ruoka-annoksiaan. Ensimmäisenä saapui Messinkimasun Krakatau. ”KRAKATAU, MITÄ???” -huudahti Peltipötsi Messinkimasun nauraessa annoksensa ääressä. Kolme viikkoa sitten piti tarjoilla historian VIIMEINEN Krakatau, mutta omaan tyyliinsä Messinkimasu oli ollut puhelinyhteydessä kohteeseen ennen ajopäivää. Silloin oli sattumoisin ollut lihamestari itse käymässä ravintolassa ja pitkällisen neuvottelun, maanittelun ja viimekädessä ruikuttamisen jälkeen hän oli suostunut leikkaamaan ja maustamaan vielä yhden kerhomme herkkuannoksen.
Muulle seurueelle tuotiin kolme Harmagedonia, yksi Liesleike ja pitkällisen troolauksen jälkeen myös yksi muikkuannos. Kaikki suoritukset hyväksyttiin, vaikkakin Peltipötsiä arvelutti Krakatau-annos, sillä Messinkimasulla vaikutti olevan vaikeuksia eväidensä kanssa. Ennen kotiinlähtöä Road captain jäikin jutustelemaan henkilökunnan kanssa esittäen kysymyksiä sekä tarjolla olevista annoksista että tämän illan ”konkelosta”. Vuorossa ollut salipäällikkö kertoi heidän tehneen jäynän, että annos varmasti on tarpeeksi tul… mausteinen. Tällä tiedolla Peltipötsin mielipaha haihtui taivaan tuuliin ja kotimatka saattoi alkaa.
