Kuvia 06.07.2024

Jokeriajolle kokoontui viisi kerholaista pilvipoutaisena lauantaiaamuna. Lämpömittari näytti neljäätoista astetta, mutta onneksi sadetutka näytti ainoastaan pienten sadekuurojen mahdollisuutta Road captainin suunnittelemalle reitille. Lyhyen ajelun esittelyn jälkeen, kellon näyttäessä yhdeksää, koneet jyräytettiin käyntiin.

Alkuun saimme ajella silmiä siristellen kohti etelää, mistä hiljalleen reitti kääntyi länttä kohti. Olemme usein ajelleet Hämeen Härkätietä pihviravintolaamme kohti ja kesällä 2020 Jokeriajon reitti kulki Klaus Kurjen tietä. Tällä kertaa Peltipötsi oli valinnut Urjalan kautta kulkevan Taikayöntien, sehän on yksi Suomen virallisista matkailureiteistä ja ihastuttaa kauneudellaan matkalaisia.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Huittisissa kahvila Pyymäen Helmi. Pysäköimme kulkuvälineemme kahvion eteen ja kävimme tekemässä tilauksemme, kananmuna-kinkkusämpylät olikin mukavaa nautiskella aurinkoisella terassilla. Eipä ehtinyt kulua montaakaan minuuttia, kun Messinkimasu kurvasi pyöräletkan perään ”kun sattui olemaan ajelulla niillä main”.

Aamupalan nautittuamme lähdimme päivän Jokeria kohti. Parikymmentä kilometriä ajettuamme ohitimme Huovinrinteen, joka on tunnettu varuskunnastaan ja saavuimme Köörnummelle Säkylän Talvi- ja jatkosotamuseolle. Pienen pääsymaksun maksettuamme pääsimme tutustumaan todella vaikuttavaan kokoelmaan aseita, vaatetusta ja tarvikkeita. Autenttiset Lottakahvila ja korsu olivat aikaa vieviä tutustumiskohteita. Asemasotavaiheessa oli rintamalla aikaa tehdä myös ns. puhdetöitä, niitä olikin valtaisa määrä: sormuksia, valokuvakehyksiä, nuuska- ja tupakkarasioita sekä erilaisia tarve-esineitä.

Ulkoisilta mitoiltaan melko pienessä museossa vierähti yli puolitoista tuntia, sillä esineiden ja niistä kertovien taulujen määrä oli kerrassaan käsittämätön. Lähtiessämme liikkeelle tuli museon opas vielä tervehtimään ovelle ja toivottamaan turvallisia kilometrejä.

Navigaattoriin asetimme nopeimman reitin kohti Liesjärveä. Ypäjällä kohdallemme osui päivän ainoa viiden minuutin sadekuuro, sen jälkeen vielä viisi minuuttia saimme ajella lainehtivaa tietä pitkin, mutta siinä olikin päivän kosteat hetket. Ravintolan piha olikin koko lailla täynnä, mutta kyllä sinne kuusi prätkää saimme sopimaan.

Ravintolan henkilökunta toivotti meidät tervetulleiksi ja teimme päätöksen vallata ulkoa vapaana olleen pitkän pöydän. Peltipötsillä ei edes ääni värissyt 2014 ensimmäistä Harmagedonia tilatessa, mutta nyt hänellä oli pelko puserossa, kun hän tilasi ”lekendraarisen” Örömökö-annoksen. Mr. Inssi ei osannut valita ruokalistalta mitään muuta kuin kerhon nimikkoannoksen!

Ravintolan lauantain yleisömenestyksestä huolimatta saimme tilatut annoksemme suhteellisen nopeasti. Örömökö osoittautui nimensä veroiseksi, Messinkimasu jopa uhkasi ensi kesän Jokeriajolla tilata tämän mörököllin näköisen lautasellisen.

Kotimatkan reitiksi ehdotettiin perinteisin ajelu toisin päin. Road captain totesi, ettei osaa peruuttaa, mutta väärinkäsityksen selvittyä porukka lähti etupyörät edellä tuttua reittiä, joka toisesta kuvakulmasta nähtynä vaikuttikin aivan uudelta.